8. huhtikuuta 2013

Talvi, kevät, talvi?



Eilen satoi lunta, ja maisema muuttui hetkessä jälleen talviseksi. Ja minä kun ehdin jo jonkin aikaa iloita siitä, että kevät on vihdoin taas täällä. Miten paljon sininen taivas, auringonpaiste ja valoisuus kohottivatkaan tällaisen talvivastaisen tallaajan mielialaa. Onhan se toki hienoa, että meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa, mutta rajansa se on talven ja sen myötä liukkaiden kelien jatkumisellakin. Jättäisin mielelläni hyvästit myös yöpakkasille, jolloin voisin samalla toivottaa kevätkukat tervetulleiksi parvekkeelle.

Onneksi on havaintoja jo muutamista varmoista keväänmerkeistä, joten kai tässä vielä on toivoa jäljellä. Hangen alta paljastuvat koirankakat, keltaisina pisteinä pientareita värittävät leskenlehdet ja puistikossa lauluääntään virittelevä peipponen kertovat siitä, ettei oikea kevät voi enää olla kovin kaukana, eihän?

Takatalvi, jos nyt sellaisesta voidaan edes puhua, kevät kun ei ole kunnolla alkanut vielä täällä lounaiskolkassakaan, harmittaa minua suunnattomasti. Mutta aina se kevät – ja kesäkin on kuitenkin tullut. Siihen haluan uskoa nytkin. Ja laulukin sen tietää, että sommaren är kort…, joten mitä sitä turhia kiirehtimään. Oikeastaan kauniiden päivien odottelu on aika mukavaa.

 




1 kommentti: