20. marraskuuta 2013

Jokaisella lapsella on oikeus osallistua – vai onko?

Tänään vietetään jälleen lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna kansallisena teemana ovat vammaisten lasten ja nuorten oikeudet sloganilla: Mukana. Jokainen lapsi. Esteetön vapaa-aika kaikille! Mukana –kampanjan tarkoituksena on parantaa vammaisten lasten mahdollisuuksia osallistua harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan. Teema on tärkeä, sillä jokainen lapsi haluaa harrastaa jotakin ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Oikeus vapaa-aikaan onkin yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyistä jokaiselle lapselle kuuluvista ihmisoikeuksista. Myös vammaisten ihmisoikeussopimuksessa eli YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa mainitaan erikseen vammaisten lasten oikeus osallistua yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa leikki-, virkistys-, vapaa-ajan ja urheilutoimintaan. Suomi on toistaiseksi vain allekirjoittanut ko. sopimuksen, joten sen ratifiointi antaa edelleen odottaa itseään. Sillä välin onkin hyvä hetki tehdä yhteistyötä hyvän asian puolesta. 

Mielekäs vapaa-aika ja hyvät kaveruussuhteet ovat eväitä hyvään elämään. Ne luovat pohjaa myös vahvalle itsetunnolle ja itsenäistymiselle. Sen sijaan etenkinkin toistuva kokemus siitä, että lapsi jätetään joukon ulkopuolelle, jättää usein varsin pitkäkestoiset jäljet. Syrjityksi tullut lapsi luulee helposti olevansa ihmisenä huonompi kuin muut, mikä voi pahimmillaan johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Aikuiset ovatkin avainasemassa siinä, että myös jokainen vammainen lapsi saa olla aidosti mukana – mahdollisuuksia leikkiin, pelaamiseen ja muuhun harrastamiseen kyllä on, kunhan tahtoa erilaisten osallistumismahdollisuuksien tarjoamiseen löytyy.  

Ensi vuoden huhtikuun loppuun asti jatkuvan kampanjan keskeisin kohderyhmä on harrastus- ja vapaa-ajan toimintoja järjestävät tahot, joita kannustetaan tekemään toiminnastaan esteetöntä. Kaikilla ei ole välttämättä siihen tarvittavaa tietoa ja osaamista, joten on hienoa, että eri alojen toimijoille on koostettu tietopaketteja. Lisää tietoja Mukana –kampanjasta löydät täältä

UNICEF julkaisi toukokuussa 2013 vuosiraportin, jossa käsiteltiin maailmanlaajuisesti vammaisten lasten oikeuksia. Valitettavasti raportissa on monia suosituksia, jotka eivät toteudu Suomessakaan. Lapsen ihmisoikeudet ovat kuitenkin kaikille yhteiset, joten ne eivät saisi olla riippuvaisia esimerkiksi siitä, onko lapsella jokin vamma vai ei. Meillä on edelleen paljon työtä vammaisten lasten oikeuksien parantamisessa. Vammaiset lapset ja nuoret kun eivät edelleenkään juurikaan pääse osallistumaan omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Ja syrjintää esiintyy yhä useilla elämän osa-alueilla; fyysisiä ja asenteellisia esteitä on vielä 2010-luvullakin aivan liikaa. Erityisen huolestuttavaa on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on viime aikoina ajauduttu tilanteisiin, joissa vammaisten lasten perheet ovat joutuneet tekemään itsestään perusteettomia lastensuojeluilmoituksia saadakseen lakisääteisiä tukia ja palveluja. On ikävää, kun vammaisille nuorille tarjotaan edelleen helposti mahdollisuuksia opiskella vain joillakin tietyillä aloilla ja joihinkin heille ”sopiviksi katsottuihin” ammatteihin, eikä vaikkapa taiteellisesti lahjakkaan nuoren omien taipumusten toteuttaminen näin ollen välttämättä onnistu. Olisi tärkeää välittää sanomaa siitä, että vammainen nuori voi pärjätä elämässä siinä missä vammattomat ikätoverinsakin – ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Valitettavasti paljon on kuitenkin kiinni siitä, kuinka kova taistelutahto nuorella itsellä on, ja kaikki eivät välttämättä jaksa jatkuvasti taistella oikeuksiensa puolesta. Siksi olisi jo korkea aika tehdä jotakin konkreettista asioiden parantamiseksi.

Vammaiselle lapselle tehdään toki monenlaisia suunnitelmia: terveydenhuollossa kuntoutussuunnitelma, päivähoidossa varhaiskasvatussuunnitelma, sosiaalitoimessa palvelusuunnitelma, ja koulussa henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) ja pedagoginen suunnitelma.  Vaikka edellä mainittujen suunnitelmien tarkoitus on hyvä – taata lapsen oikeuksien toteutuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet – tilanne on ongelmallinen. Suunnitelmat kun eivät ole päätöksiä, ja varojen puutteessa monet suunnitelmat toteutuvat käytännössä vain osittain.

Kuntien välillä on edelleen suuria eroja vammaisten lasten tarpeiden arvioinnissa ja varojen priorisoinnissa. Tämä on johtanut siihen, että eri puolilla maata asuvat vammaisten lasten perheet ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Joissakin kunnissa vanhemmat joutuvat kuljettamaan lapsiaan harrastuksiin ja toimimaan myös avustajina, samalla kun toisissa kunnissa lapsille myönnetään sekä kuljetuspalveluja että henkilökohtaista apua.  Onko kysymys iästä? Ei, sillä vammaispalvelulaissa ei ole ikärajoja. Kaiken lähtökohtana tulisi olla yksilölliset tarpeet. Jos sosiaalityöntekijä on sisäistänyt tämän, vammaisen lapsen perheen palvelut ovat todennäköisesti sekä tarkoituksenmukaiset että riittävät. Edellyttäen kuitenkin, että vanhemmat ovat ottaneet vastuun viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja selvittäneet, millaisia palveluja heille kuuluu. Mitään kun ei edelleenkään tulla tarjoamaan. Onko sitten ihme, jos vanhemmat uupuvat juostessaan luukulta toiselle ja täytellessään milloin mitäkin papereita? Tähän liittyen voisi esittääkin toiveen, että kaikki vanhemmat, joilla on vammainen lapsi, saisivat olla ennen kaikkea vanhempia omille lapsilleen – ilman jatkuvaa byrokratiaa. Lasten kohdalla on sentään onneksi ymmärretty jo aika hyvin se, että vammainen lapsi on ensisijaisesti lapsi, eikä esimerkiksi kuntoutuksen kohde. Mukana –kampajakin edistänee osaltaan tätä näkemystä  – ja hyvä niin.

Oikein hyvää lapsen oikeuksien päivää! Ja pidetäänhän huolta siitä, että lasten oikeuksia kunnioitetaan ihan joka päivä. Jokainen lapsi on ehdottomasti sen arvoinen.

 ”Jokainen lapsi on kuin tuulen mukana liitelevä perhonen.
Jotkut niistä lentävät korkeammalla kuin muut,
mutta kukin niistä lentää parhaan kykynsä mukaan. 
Miksi siis vertaisimme niitä toisiinsa?
Jokainen on erilainen.
Jokainen on erityinen.
Jokainen on kaunis.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti