3. heinäkuuta 2014

Asenne ratkaisee?


Luonnonvalo herättää minut jälleen kerran todella aikaisin. Kurkistus verhonraosta ja silmissä näkyy pelkkää harmaata. Eipä muuta kuin peitto korville ja unta jatkamaan. Jospa muutaman tunnin päästä sää jo suosisi lomanviettoa – aurinko paistaisi siniseltä taivaalta ja lämpö hellisi. Tänä vuonna poikkeuksellinen sää on puhuttanut kansaa turuilla ja toreilla varmasti tavallistakin enemmän. Talvi kun oli mitä oli, ja lupaavista helteisistä kevätpäivistä huolimatta kunnon kesäsää antaa edelleen odottaa itseään. On tässä koleassa ja sateisessa kesässä ollut toki jotain hyvääkin. Hyytävän kylmät uimavedet ovat kaunistaneet hukkumistilastoja ainakin väliaikaisesti, ja museoissa ja kylpylöissä on riittänyt kävijöitä. Sen sijaan huvipuistojen ja jäätelökioskien tilanne on huonompi. Säällä on siis väliä.

Viime vuosina olen huomannut aiempaa selvemmin säätilan vaikuttavan mielialaani. Uskon, että minulla on monia kohtalotovereita. Arvioiden mukaan sää vaikuttaa joka toiseen meistä tavalla tai toisella. Kaamoshan tunnetusti masentaa. Mutta kaltaisiini meteopaatteihin eli sääherkkiin ihmispoloihin säätilojen vaihtelut vaikuttavat joko negatiivisesti tai positiivisesti. Harmaa ja sateinen sää saa minut alakuloiseksi, varsinkin näin kesällä. Aloitekyky on kadoksissa ja matalapaine valtaa myös mielen. Auringonvalo vaikuttaa ihmisiin ihan fysiologisestikin, sillä silloin hyvänolon välittäjäaineet aivoissa hyppelevät riemusta ja hormonit hyrräävät iloisesti. Joten auringon porottaessa hymy on herkässä ja energiaa riittää vaikka mihin, kunnes pitkään jatkunut helle lopulta uuvuttaa.

Sään ennustaminen on tunnetusti visaista puuhaa. Yksi povaa sadetta luonnonmerkeistä, toinen luottaa sammakkoon, ja oikeat meteorologit laskevat tilastollisia todennäköisyyksiä vanhan kansan uskoessa sananparsiin. Onpa sellaisiakin ihmisiä, jotka ennakoivat päällään lähestyvän ukkosen tai sitten kehonosan kolotus kertoo sateen tulosta. Oma sade- ja ukkostutkanikin on osoittautunut melko luotettavaksi. Minne tai kenelle huonosta säästä ja pieleen menneistä ennusteista sitten voisi valittaa? Ainakin ruotsalaiset tuntuvat luulevan, että meteorologit ovat enemmän kuin ihmisiä, joten heitä voi haukkua ja uhkailla, jos sää ei satu miellyttämään.  Mutta totuushan on, että Pekkakin on vain ihminen, joten hänkään ei voi katteettomasti lupailla poutaa, vaikka moni lomalainen sitä todennäköisesti toivoisikin. Jos auringon toivossa vaikkapa äkkilähdöllä toteutetulla etelänmatkalla pilvinen sää piinaa, syy ei ole matkaoppaan. Rahoja on siis turha kinuta takaisin, vaikka rusketusraidat jäisivätkin saamatta. Kehnosta kelistä valittaminen ei itse asiassa kannata lainkaan, se vain vie vähäisetkin voimat.

Suvesta nauttiminen on loppujen lopuksi enemmän asenne- kuin sääkysymys. Grillatahan voi säällä kuin säällä, ja loma on aina lomaa, kun siihen suhtautuu rennon huolettomasti. Tiedostan kuitenkin sen, että Suomen kesä on lyhyt, joten auringon olisi jo korkea aika tulla esiin piilostaan.

(P.S. Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomissa tänään 3.7.2014. Niin, ja paistaahan se aurinko vihdoin... Saa sitten nähdä, kuinka kauan...)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti