Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Sibelius soikoon

Kuva
T aas kajahtavat ilmoille nuo tuttuakin tutummat sävelet. Tuon isänmaallisen sävelrunon soidessa silmien eteen piirtyy monille meistä kuva Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta. Kysymyksessä on tietenkin Finlandia, jonka 150 vuotta sitten syntynyt kansallissäveltäjämme Jean Sibelius kirjoitti nuottipaperille ensimmäisen kerran jo vuonna 1899. Tähän Sibeliuksen esitetyimpään ja kenties myös kuuluisimpaan teokseen vangittiin Suomi ja sen synty. Ehkä juuri siinä piileekin kyseisen sävelmän tuttuus ja voima. Finlandia on osa sielunmaisemaamme. Sibelius halusi kuvata sillä pienen maan vapaudenkaipuuta, taistelutahtoa ja toivoa. Sävelissä onkin läsnä draaman kaari, matka pimeydestä kohti valoa. Aikanaan teoksen vahva patrioottinen sävy ei kuitenkaan ainoastaan ihastuttanut, joten sen julkinen esittäminen kiellettiin Suomessa sortovuosien aikana.
Tänä päivänä Finlandia soi onneksi edelleen sekä meillä että maailmalla, ja kenties Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi jopa komeammin kuin aiemmin…

Ihminen edellä – vammaisenakin

I hminen on ennakkoluuloinen olento, vaikka hän ei sitä itse aina välttämättä tiedostakaan. Viime aikoina erilaisiin etnisiin tyhmiin liittyvät negatiiviset ennakko-oletukset ja stereotypiat ovat olleet taas vahvasti esillä mediassa etenkin turvapaikanhakijoihin liittyen. On ymmärrettävää, että erilaisuus pelottaa. Mutta meillä Suomessa on myös muita ryhmiä, joihin kuuluvat kohtaavat ennakkoluuloja ja jopa syrjintää jokapäiväisessä arjessaan – nimittäin vammaiset ihmiset.

Tänään vietettävän Maailman CP-päivän kunniaksi haluan kirjoituksessani (ties monennenko kerran) tuoda esille niitä ennakkoluuloja, joihin moni meistä kyseisen vamman omaavista henkilöistä on elämässään törmännyt. Koska tiedon lisääminen on avainasemassa ennakkoluulojen vähentämisessä ja stereotyyppisten käsitysten murtamisessa, aivan ensimmäiseksi on paikallaan todeta, että CP-vamma on aina liikuntavamma, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästä kömpelyydestä vaikeaan monivammaisuuteen.

CP-vamma ei siis ole älyllinen keh…

Koirien puolella

Kuva
Tämän vuoden eläinten viikon juliste muistuttaa lapsia ja nuoria tärkeästä asiasta: koira ei ole lelu, vaan se tarvitsee koiranomaista tekemistä joka päivä. Entisenä koiranomistajana ja ikuisena koiraihmisenä olen luonnollisesti sitä mieltä, että jokainen viikko on eläinten viikko.
Sanonta, että koira on ihmisen paras ystävä, lienee kaikille tuttu. Ja totta se on. Koira on uskollinen ja aito, sen kanssa on helppo jakaa sekä ilot että surut. Laajassa kaaressa heiluva häntä on merkki siitä, että koira voi hyvin. Koska eläin ei voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan puhumalla, on tärkeää oppia tunnistamaan nelijalkaisen perheenjäsenen elekieltä. Koirallakin on tunteet ja se aistii myös kipua, vaikka ei sitä helposti halua ihmiselle näyttääkään. Koiralla on myös hyvä muisti, vankka ajantaju sekä odotuksia ja toiveita.
Koira on monitaitoinen eläin, sillä se on vakiinnuttanut asemansa esimerkiksi poliisi-, opas- ja avustajakoirana. Ja koirien käyttö muun muassa sairaaloissa, kouluissa ja kirj…

Muutoksessa on mahdollisuus – vai onko?

H
elsingissä tänään pidetyn Campus 2015 -seminaarin tavoitteena oli kertoa opettajille innostavalla tavalla siitä, miten maailma muuttuu koulujen ulkopuolella. Itse asiassa muutos on tällä hetkellä nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen on mietittävä menestyksen peruspilareitaan. Koulutus voi olla avainasemassa tulevaisuudessa pärjäämisessä. Puhuihan pääministerikin eilen osaamisen välttämättömyydestä. Ja opettajien voidaan katsoa olevan keskeisessä roolissa uuden maailman selittäjinä. Muutoksesta innostunut opettaja on paras ajantasaisen tiedon välittäjä. Omassa sosiaalisen median kuplassa eläminen ei johda hyvään lopputulokseen. 
Mutta, miten yksittäinen ihminen voi muuttaa maailmaa, kun yhä useampi asia on luonteeltaan globaalinen ja samalla itse asiassa vain osittain demokraattinen? Yhdessä toimien pärjäämme jatkossakin, niin kuin me suomalaiset olemme pärjänneet jo lähes sadan vuoden ajan. Yhteiskuntamme kaipaa toimivia pelisääntöjä – sellaisia, jotka sopivat muuttuviin tilante…

Pieniä tekoja, suuria asioita

S ain tänään pitkästä aikaa postia Perusta. Kummityttöni on jo iloinen tokaluokkalainen. Hänen tilanteensa on siinä mielessä valoisa, että hänellä on mahdollisuus käydä koulua, hänellä on ruokaa ja hänellä on perhe. Kaikilla maailman lapsilla asiat eivät ole läheskään yhtä hyvin. Ei kummityttöni elämä suinkaan mitään ruusuista ole, sillä hänen kotinsa on Liman slummissa. Mutta World Visionin toimesta yhteisössä on kiinnitetty erityistä huomiota lasten ravitsemukseen ja hygieniaan. Siitä on osoituksena se, että tyttö on kertonut äitinsä tekevän nyt terveellisempää ruokaa kuin ennen, ja tämän kertaisessa viestissä tomera koululainen totesi, että kädet pestään aina ennen ruokailua.

Kirjoja rakastavana ja näin kansainvälisenä lukutaitopäivänä ilahduin erityisesti siitä, kun kirjeessä mainittiin myös, että lasten lukuintoa  yritetään lisätä muun muassa opettajia kouluttamalla. Myös perheitä kannustetaan yhteiseen lukuharrastukseen. Onpa tämä asia ollut meillä Suomessakin vahvasti esillä Kir…

Yhdessä olemme vahvoja

U usi kouluvuosi on jälleen hyvässä vauhdissa. Jo 25 kertaa maamme kouluihin on julistettu koulurauha. Tämän vuoden teemana on ”Yhdessä vahvaksi”. Tarkoituksena on pohtia sitä, miten toisten huomioimista ja yhdessä toimimista voidaan koulun arjessa edistää. Muistutus siitä, että jokaisella on oikeus turvalliseen ja viihtyisään kouluun, on tärkeä. Koulurauhatyössä kaikkien  oppilaiden osallisuus on oleellinen asia. Tavoitteena on, ettei ketään kiusattaisi, kukaan ei jäisi yksin ja jokainen voisi tuntea olevansa oman kouluyhteisönsä tärkeä ja hyväksytty jäsen. 

Yhteisöllisyyden lisäämisen ja hyvän yhteishengen luomisen tulee olla aidosti kaikkien yhteinen asia. Se, että oppilaiden keskuudessa vallitsee hyvä me-henki, ei kuitenkaan vielä riitä, sillä opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus vaikuttaa oleellisesti siihen, millainen ilmapiiri koulussa on. Myönteisessä ja kaikkia kunnioittavassa yhteisössä ei ole tilaa kiusaamiselle.

Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jota on esiintynyt kouluis…

Ei muuta kuin eteen- ja ylöspäin...

K ylläpä kolahti kappaleen sanat pitkästä aikaa oikein kunnolla. Voiko paremmin tämänhetkisiä ja (vanhojakin) fiiliksiä enää kuvatakaan. Enpä usko, Elastiselle siis täydet pisteet. 
Uusi viikko alkoi taas. Jos en nyt maanantaina onnistunut ihan perjaintaitunnelmaa saavuttamaankaan, tämän kappaleen tahdissa alkoi "entinen" tanssijalkani vipattaa - ja sitä ei tapahdu enää kovin usein.

Ei tässä todellakaan ole muuta mahdollisuutta kuin eteen- ja ylöspäin. Vastoinkäymisistä on onneksi tehty voimaa jo ennenkin, ja "et pysty, et voi ja ei kannata" -kommentit on kerta toisensa jälkeen käännetty haasteiksi, miksei siis myös nyt. Niin, ja huomisesta ei todellakaan kannata huolehtia vielä. Ensin kun on selvittävä tästä päivästä.   Loppujen lopuksi taitaa todellakiin olla niin,  että pahin vastustajamme katsoo meitä peilistä suoraan silmiin. Aina kannattaa yrittää. Kukaan meistä kun ei voi etukäteen tietää, mihin kaikkeen lopulta pystymmekään, toisista ihmisistä nyt puhumattaka…

Olennaisia oivalluksia etsimässä

Kuva
O len nyt viikon ajan "opiskellut" uusia asioita. Kysymys ei ole virallisista opinnoista, vaan täysin vapaaehtoisesta itsensä kehittämisestä. Tämänkertaisessa kurssissa parasta on ehdottomasti se, että asioita voi käydä läpi omassa tahdissa ilman stressiä siitä, että nyt pitäisi tehdä näin ja noin, mennä sinne ja tänne. Asioihin voi perehtyä silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Sehän jo tiedetäänkin, että pakko tuottaa harvoin hyviä tuloksia. Ah, tätä oivaltamisen iloa ja vapautta. Ja verkossa voi keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa pitkistäkin välimatkoista huolimatta. Eläköön virtuaalinen oppimisympäristö ja vertaistuki. Minulle tällainen tapa "opiskella" sopii erinomaisesti, sillä olen tyyliltäni auditiivis-kinesteettinen oppija. Omaksun asioita paremmin kuulon kuin näön kautta ja kirjoittaminen on minulle mieluisa tapa edesauttaa asioiden ymmärtämistä.

Olen vuosien saatossa vähitellen oppinut elämään enemmän juuri tässä hetkessä aiemmin tutuksi tullee…

Askel lähempänä unelmaa

Kuva
Kesäloman aikana sain viestin - iloisen ja yllättävän sellaisen. Tuon viestin sanoma oli sellainen, että tiedän olevani askeleen lähempänä erään pitkäaikaisen unelmani toteutumista. Tekemistä toki riittää, mutta rentouttavan loman jälkeen minulla on taas virtaa kulkea eteenpäin ja luoda uutta.

Unelmointi kantaa ja kannattaa, unelmoi siis sinäkin. Satoi tai paistoi! Niin, ja vielähän on kesääkin jäljellä.

Valoa päin

Kuva
Poikkeuksellinen postaus päättäköön blogissa pitkään vallinneen hiljaisuuden:



Herään jälleen aamuisin  niin kovin, kovin aikaisin.
Kuinka hienoa onkaan kääntää kasvonsa kohti aurinkoa
 – ja kuunnella mustarastaan kaunista laulua.
Vireystaso korkealla ilman keinotekoista valoa,
syvällä sisimmässä paljon uutta luovaa paloa.
Lempeä tuuli, kukkiva maa,
heräävässä luonnossa mieli levätä saa.
Pihan lehmuksessa vasta aavistus vihreää,  mutta peipponen jo iloisesti visertää. 
On kevät tullut viimeinkin  luokseni nyt takaisin.

Kohtuus kaikessa

Sorruitko herkutteluun? Ei hätää, aloita laihdutus jo tänään. Näillä vinkeillä onnistut varmasti. Tällaiset otsikot ovat tulleet jälleen kerran tutuiksi naistenlehtiä lukiessa. Myös sähköpostiin on alkuvuoden ajan tulvinut viestejä, joissa luvataan keveämpää ja terveempää tulevaisuutta monin erilaisin keinoin. Olen useaan otteeseen saanut viestin, jossa kehotetaan siirtymään sähkötupakkaan. Näin voisin vihdoinkin aloittaa terveellisemmän elämän. Täyttä roskaa, sanon minä. En ole nimittäin koskaan tupakoinut, joten eiköhän savuton elämä ole edelleen se terveellisin vaihtoehto. 
Moni joulun mukanaan tuomia lisäkiloja murehtiva naisihminen saattaa helposti langeta ihmepillereiden ansaan. Lupaukset nopeasta ja helposta painonpudotuksesta ja uudesta upeasta ulkonäöstä voivat houkutella, vaikka mitään takeita kyseisten tuotteiden tehosta ei olekaan. Photoshopatut ennen ja jälkeen –kuvat valehtelevat usein sanoja enemmän. Itse asiassa varmaa olisi vain se, että kukkaro kevenisi. Ja mikä pahin…