24. elokuuta 2015

Ei muuta kuin eteen- ja ylöspäin...

K
ylläpä kolahti kappaleen sanat pitkästä aikaa oikein kunnolla. Voiko paremmin tämänhetkisiä ja (vanhojakin) fiiliksiä enää kuvatakaan. Enpä usko, Elastiselle siis täydet pisteet. 

Uusi viikko alkoi taas. Jos en nyt maanantaina onnistunut ihan perjaintaitunnelmaa saavuttamaankaan, tämän kappaleen tahdissa alkoi "entinen" tanssijalkani vipattaa - ja sitä ei tapahdu enää kovin usein.

Ei tässä todellakaan ole muuta mahdollisuutta kuin eteen- ja ylöspäin. Vastoinkäymisistä on onneksi tehty voimaa jo ennenkin, ja "et pysty, et voi ja ei kannata" -kommentit on kerta toisensa jälkeen käännetty haasteiksi, miksei siis myös nyt. Niin, ja huomisesta ei todellakaan kannata huolehtia vielä. Ensin kun on selvittävä tästä päivästä.   Loppujen lopuksi taitaa todellakiin olla niin,  että pahin vastustajamme katsoo meitä peilistä suoraan silmiin. Aina kannattaa yrittää. Kukaan meistä kun ei voi etukäteen tietää, mihin kaikkeen lopulta pystymmekään, toisista ihmisistä nyt puhumattakaan. 


Ei siis muuta kuin katse eteen ja suupielet ylöspäin...


21. elokuuta 2015

Olennaisia oivalluksia etsimässä


O
len  nyt viikon ajan "opiskellut" uusia asioita. Kysymys ei ole virallisista opinnoista, vaan täysin vapaaehtoisesta itsensä kehittämisestä. Tämänkertaisessa kurssissa parasta on ehdottomasti se, että asioita voi käydä läpi omassa tahdissa ilman stressiä siitä, että nyt pitäisi tehdä näin ja noin, mennä sinne ja tänne. Asioihin voi perehtyä silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Sehän jo tiedetäänkin, että pakko tuottaa harvoin hyviä tuloksia. Ah, tätä oivaltamisen iloa ja vapautta. Ja verkossa voi keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa pitkistäkin välimatkoista huolimatta. Eläköön virtuaalinen oppimisympäristö ja vertaistuki. Minulle tällainen tapa "opiskella" sopii erinomaisesti, sillä olen tyyliltäni auditiivis-kinesteettinen oppija. Omaksun asioita paremmin kuulon kuin näön kautta ja kirjoittaminen on minulle mieluisa tapa edesauttaa asioiden ymmärtämistä.

Olen vuosien saatossa vähitellen oppinut elämään enemmän juuri tässä hetkessä aiemmin tutuksi tulleen sitku-elämisen sijaan. On toki parempi katsoa eteenpäin eikä märehtiä menneitä, Parasta eilisessä on itse asiassa se, että se on jo mennyt. Tänään ei kannata myöskään murehtia huomisen murheita - eihän sitä edes tiedä onko niitä olemassakaan. No, tiedän kyllä, että tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa silti yrittää. Eläimiltä tällainen hetkessä kiinni eläminen onnistuu varsin vaivattomasti. Miksei siis ihmisiltäkin...

Nautitaan siis kesän aurinkoisista hetkistä niin kauan kuin niitä riittää. Ja muistetaan sekin, että mukavat muistot lämmittävät mieltä vielä syksylläkin.