17. syyskuuta 2015

Muutoksessa on mahdollisuus – vai onko?

H

elsingissä tänään pidetyn Campus 2015 -seminaarin tavoitteena oli kertoa opettajille innostavalla tavalla siitä, miten maailma muuttuu koulujen ulkopuolella. Itse asiassa muutos on tällä hetkellä nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen on mietittävä menestyksen peruspilareitaan. Koulutus voi olla avainasemassa tulevaisuudessa pärjäämisessä. Puhuihan pääministerikin eilen osaamisen välttämättömyydestä. Ja opettajien voidaan katsoa olevan keskeisessä roolissa uuden maailman selittäjinä. Muutoksesta innostunut opettaja on paras ajantasaisen tiedon välittäjä. Omassa sosiaalisen median kuplassa eläminen ei johda hyvään lopputulokseen. 

Mutta, miten yksittäinen ihminen voi muuttaa maailmaa, kun yhä useampi asia on luonteeltaan globaalinen ja samalla itse asiassa vain osittain demokraattinen? Yhdessä toimien pärjäämme jatkossakin, niin kuin me suomalaiset olemme pärjänneet jo lähes sadan vuoden ajan. Yhteiskuntamme kaipaa toimivia pelisääntöjä – sellaisia, jotka sopivat muuttuviin tilanteisiin. Hyvän elämän salaisuus on siinä, että on jotakin mitä tavoitella, totesi jo Leo Tolstoi aikoinaan. Tärkeintä eivät siis olekaan saavutukset.

”Kun kysyy oikein, tietää paljon”, todetaan arabialaisessa sananlaskussa. Oikeiden kysymysten äärelle opastaminen onkin opettajan työn keskeinen tehtävä. Oikeita vastauksia kun ei usein ole edes olemassa. On selvää, että muutoksiin on sopeuduttava nopeasti. Suomi on ollut edelläkävijänä tasa-arvon eri osa-alueilla, mutta kysymys onkin siitä, haluammeko ja pystymmekö olemaan sellaisia myös tulevaisuudessa. Tuorein haasteemme on rodullisen tasa-arvoisuuden saavuttamisessa. Ehkäpä voisimme aloittaa siitä, että puhuisimme moninaisuudesta erilaisuuden sijaan. Näin erilaisten ihmisten kokema ulkopuolisuuden tunne varmasti vähenisi. Yhdessä tällä pallolla kuitenkin eletään, miksi siis emme pyrkisi aitoon inkluusioon heti alusta alkaen; on kyse sitten eri tavoin oppivista tai vaikkapa eri puolilta maailmaa kotoisin olevista oppilaista. Lapset eivät juurikaan piittaa eroavaisuuksista, joten ehkä meidän aikuistenkaan ei kannattaisi keskittyä niihin. Emme voi paeta haasteita, joten meillä tulee olla rohkeutta kohdata ne. Vain vaikeuksien kautta voimme kulkea voittoon. Ja sisuahan meillä suomalaisilla kyllä riittää, eikö.  Meillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa siihen, että voimme selviytyä – tapahtuipa maailmassa sitten oikeastaan mitä tahansa. Tämänkin näkemyksen vahvistamisessa koulu on tärkeässä asemassa. Jos alamme uskoa siihen, että onnistumisen todennäköisyys on vakio, kuten startup –yrityksissä ajatellaan, kannattaa tarttua ennakkoluulottomasti suuriin haasteisiin.

Oppiminen ei ole oppilaiden yksinoikeus, sillä opettajillakin on lupa oppia. Voitaisiinko puhua jopa velvollisuudesta? Ajattelen, että vasta oman toiminnan kriittinen tarkastelu vie opetusta oikeasti eteenpäin. En usko, että opettajilta puuttuu rohkeutta muuttua, mutta sen sijaan kiire voi ainakin välillisesti tappaa muutokseen tarvittavan luovuuden. Ja kollegoiden epäluuloisuuden vähentäminen tai sivuuttaminen kysyy sekin luonnollisesti voimavaroja.

Digiloikasta puhutaan paljon, mutta kuka oikeastaan edes tietää, mistä siinä on kysymys.  Teknologia on oikeastaan vain väline, se on työkalu, jota kannattaa käyttää. Mutta tekoäly tuskin ainakaan ehtii tuhota meitä… On toki ymmärrettävää, että u
uden edessä pelko on aina läsnä. Mutta, entä jos muutos olisikin ennen kaikkea mahdollisuus. Mahdollisuus parempaan. Kun ihmiset saavat tilaisuuden tehdä sitä, mitä he todella haluavat, innostuneisuus voi kantaa varsin pitkälle. Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että rohkaisemista ei ole koskaan liikaa. Koska tulevaisuudessa ei itse asiassa ole vielä mitään, me kaikki luomme sitä jo tänään – yhdessä.   

(P.S. Oli jälleen hienoa päästä osallistumaan Campus-seminaariin live streamin välityksellä. Kyllä teknologia on hyvä juttu, kunhan sitä vain haluttaisiin ja osattaisiin käyttää koulutusalalla enemmänkin. Kiitos järjestäjille tällaisen etäseuraamisen mahdollistamisesta. Muuten olisi monen monta kiinnostavaa puheenvuoroa jäänyt kuulematta.  Niin ja kiitos tietysti myös kaikille innostaville puhujille.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti