6. syyskuuta 2015

Yhdessä olemme vahvoja

U
usi kouluvuosi on jälleen hyvässä vauhdissa. Jo 25 kertaa maamme kouluihin on julistettu koulurauha. Tämän vuoden teemana on ”Yhdessä vahvaksi”. Tarkoituksena on pohtia sitä, miten toisten huomioimista ja yhdessä toimimista voidaan koulun arjessa edistää. Muistutus siitä, että jokaisella on oikeus turvalliseen ja viihtyisään kouluun, on tärkeä. Koulurauhatyössä kaikkien  oppilaiden osallisuus on oleellinen asia. Tavoitteena on, ettei ketään kiusattaisi, kukaan ei jäisi yksin ja jokainen voisi tuntea olevansa oman kouluyhteisönsä tärkeä ja hyväksytty jäsen. 

Yhteisöllisyyden lisäämisen ja hyvän yhteishengen luomisen tulee olla aidosti kaikkien yhteinen asia. Se, että oppilaiden keskuudessa vallitsee hyvä me-henki, ei kuitenkaan vielä riitä, sillä opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus vaikuttaa oleellisesti siihen, millainen ilmapiiri koulussa on. Myönteisessä ja kaikkia kunnioittavassa yhteisössä ei ole tilaa kiusaamiselle.

Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jota on esiintynyt kouluissa aina, vaikka sitä ei halutakaan välttämättä myöntää. Kiusaamista voidaan kuitenkin onneksi vähentää tukemalla kiusaamisen vastaisia asenteita. Kiusaamiseen puuttuminen vaatii rohkeutta. On todellista vahvuutta asettua kiusatun puolelle. Yhdessä se onnistuu parhaiten. Koulussa onkin tehtävä määrätietoisesti työtä sen eteen, että jokainen lapsi ja nuori saa kokea kuuluvansa ryhmään ja olla luokkakavereidensa arvostama juuri sellaisena kuin on. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Toinen toisiinsa tutustumisesta on hyvä aloittaa. Siten selviää, missä kukin on hyvä. Ihan jokaisella kun on vahvuuksia ja oma tapansa ilmaista itseään. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, ja juuri siinä piilee elämämme rikkaus – myös koulumaailmassa. Monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tämän tosiasian oivaltamisen merkitys korostuu entisestään.

Kun katselee koululaitoksemme historiasta kertovia kuvia luokkahuoneesta ennen ja nyt, on suorastaan hämmentävää, miten samanlaisia kuvat ovat. Siellä ne pulpettirivit edelleen ovat, ja opettaja seisoo luokan edessä ihan niin kuin lähes sata vuotta aiemminkin. Eipä siis ihme, että tuore suomalaistutkimus kertoo boreout–ilmiön olevan varsin yleinen tämän päivän luokkahuoneissa, joista löytyy monia stressaantuneita, kyynisiä, uupuneita ja tylsistyneitä oppilaita. Osa oppilaista kokee, etteivät he ole hyviä missään, toisista taas tuntuu, ettei vanhanaikainen opetus vastaa heidän tarpeitaan. Ikävä totuus on, että pahimmillaan koulu voi masentaa ja johtaa yksilöiden syrjäytymiseen.

Entistä niukemmat taloudelliset resurssit vaikeuttavat osaltaan kehitystä, jonka seurauksena maailman parhaaksi vanhaksi kouluksi kehuttu koulumme voisi olla joskus maailman paras uusi koulu. Mutta digitalisoituminen ei yksin riitä, eikä koodaus ratkaise kaikkia ongelmia. Onneksi vahva itsetunto ja omien kykyjen löytäminen eivät olekaan rahasta kiinni. Ja tälle perustalle on hyvä rakentaa myös koulun tulevaisuutta.

(Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 4.9.2015)



P.S. Edellisen postaukseni innoittamana päätin linkittää myös tähän kirjoittamaani tekstiin mielestäni hyvin sopivan kappaleen. Musiikki kun on ollut itselleni todella tärkeä voimanlähde niin kauan kuin muistan. Tällä kertaa ääneen pääsevät tämän vuoden KiVa koulu –haasteen heittäneet Elastinen ja Robin kappaleellaan Vahva



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti