4. lokakuuta 2015

Koirien puolella

Tämän vuoden eläinten viikon juliste muistuttaa lapsia ja nuoria tärkeästä asiasta: koira ei ole lelu, vaan se tarvitsee koiranomaista tekemistä joka päivä. Entisenä koiranomistajana ja ikuisena koiraihmisenä olen luonnollisesti sitä mieltä, että jokainen viikko on eläinten viikko.

Sanonta, että koira on ihmisen paras ystävä, lienee kaikille tuttu. Ja totta se on. Koira on uskollinen ja aito, sen kanssa on helppo jakaa sekä ilot että surut. Laajassa kaaressa heiluva häntä on merkki siitä, että koira voi hyvin. Koska eläin ei voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan puhumalla, on tärkeää oppia tunnistamaan nelijalkaisen perheenjäsenen elekieltä. Koirallakin on tunteet ja se aistii myös kipua, vaikka ei sitä helposti halua ihmiselle näyttääkään. Koiralla on myös hyvä muisti, vankka ajantaju sekä odotuksia ja toiveita.

Koira on monitaitoinen eläin, sillä se on vakiinnuttanut asemansa esimerkiksi poliisi-, opas- ja avustajakoirana. Ja koirien käyttö muun muassa sairaaloissa, kouluissa ja kirjastoissa tulee todennäköisesti lisääntymään huomattavasti. Ja kukapa tietää, missä kaikissa tehtävissä nuo tarkkanenäiset ja herkkäkorvaiset ystävämme tulevat vielä joskus toimimaan. Koira ei kuitenkaan ole ainoastaan hyötyeläin, sillä aina ja kaikissa tilanteissa se on ensisijaisesti ihmisen kumppani. 

Muistan yhä elävästi, kuinka hienoa oli herätä aamulla pienen karvaisen kaverin tuhinaan ja tulla kotiin, kun joku oli aina iloisena vastassa. Nuo lähes kaksikymmentä vuotta koirien kanssa olivat täynnä iloa ja pyyteetöntä rakkautta. Toki mukaan mahtui luonnollisesti myös paljon vastuuta ja silloin tällöin myös suurta huolta, kun kaikki ei ollut kunnossa. Parhaista ystävistä luopuminen oli vaikeaa, mutta onneksi mieleen on jäänyt monia ihania ja kauniita muistoja. Nyt olen todella kiitollinen sydämessäni ikuisesti säilyvistä tassunjäljistä. Ja tänä päivänä minulla on koirakavereita, joita rapsutellessa ja koiramaisuutta katsellessa oman koiran kaipuu lievenee edes hetkeksi.

Usein kuulee sanottavan, että sehän on vain koira. Näin ajatellessaan ihminen pyrkii oikeuttamaan omaa vallankäyttöään suhteessa eläimeen. Tällöin oletetaan, ettei eläimellisellä oliolla ole minkäänlaista tietoisuutta tai kehittyneempiä kykyjä, jaloimmista tunteista puhumattakaan. Koiran liiallinen inhimillistäminen on virhe, mutta sitäkin suurempi virhe on, jos ihminen ei lainkaan tavoita tämän vilpittömän ja viisaan olennon erityisluonnetta. Yhteiselon sujumisen salaisuus piilee ennen kaikkea sen oivaltamisessa, että  ihmisellä ja koiralla on loppujen lopuksi aika paljon yhteistä, ja erilaisuudessaan ne täydentävät toisiaan. Se, mitä koira tekee, on itse asiassa ihmisen aikaansaamaa, sekä hyvässä että pahassa.

Lisääntyvän kiireen ja kilpailukyvyn korostamisen keskellä koirat voivat omalta osaltaan olla luomassa yhteiskuntaamme positiivisempaa, yksinkertaisempaa ja ymmärtävämpää ilmapiiriä.  Tämä onnistuu kuitenkin vain, jos me kaksijalkaiset kohtelemme koiria hyvin – joka päivä.  

P.S. Tämä tekstini on julkaistu kolumnina tänään 4.10. 2015 Salon Seudun Sanomissa. Kuvissa elämäni koirat <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti