15. heinäkuuta 2016

Pitkä kiva kesä


K
eskellä heinäkuuta suuri osa suomalaisista on nyt ansaitulla kesälomalla. Mutta ikävä tosiasia on, ettei kaikilla vanhemmilla ole välttämättä mahdollisuutta ottaa lainkaan lomaa. Yrittäjät joutuvat usein työskentelemään aamusta iltaan, yksinhuoltajat opiskelevat syksyisin ja raatavat töissä erityisesti kesäisin. Tällöin pienet lapset saattavat viettää koko kesän päiväkodissa, pahimmassa tapauksessa jopa ennestään vieraassa ympäristössä ja tuntemattomien lasten ja hoitajien kanssa. Uudet sosiaaliset tilanteet ovat aina jännittäviä ja usein pelottaviakin, joten aikuisten toiminta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen kokemus vieras hoitopaikka lapselle lopulta on.

Olisi toivottavaa, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus viettää kesälomaa yhdessä perheensä kanssa. Surullinen tilanne on kuitenkin silloin, jos vanhemmat luovat uraansa lasten kustannuksella. Siinä missä aikuiset tuntevat välillä olevansa loman tarpeessa, ansaitsevat lapsetkin taukoja arkisista rutiineista aikaisine herätyksineen. Vanhempien syyllistäminen ei kannata, mutta välillä lienee paikallaan muistuttaa siitä, kuinka lyhyen aikaa lapset ovat pieniä. On vaarallista, jos lapselle tulee tunne siitä, ettei kukaan halua huolehtia hänestä. Näin ollen yhtäkään lasta ei saa kohdella heittopussina.

Koululaisten pitkät kesälomatkaan eivät ole vain iloinen asia, sillä ne aiheuttavat monissa perheissä myös huolta. Varsinkaan pieni koululainen kun ei pärjää yksin pitkiä päiviä. Jos apuun ei voida pyytää mummoa, vaaria tai kummia, on mietittävä, miten turvallinen ja mukava loma taataan. Vanhempien kesälomien ketjutus pelastaa tilanteen joissakin tapauksissa, mutta sen lisäksi joudutaan turvautumaan usein sukulaisten, ystävien tai naapureiden apuun. Palkattu apu tulee helposti kalliiksi, mutta jos lähipiiristä löytyy vastuullinen ilman kesätyötä jäänyt nuori, voi lastenhoito-ongelma ratketa mutkattomasti, eikä koululaisen tarvitse soittaa auttavaan puhelimeen helpottaakseen yksinäisyyttään. Sosiaalisten turvaverkkojen aukkojen suurentuessa lasten liian turvattomat tunnit tulevat maksamaan yhteiskunnallemme yhä enemmän. Mutta eniten tilanteesta kärsivät kuitenkin lapset ja nuoret, jotka ansaitsisivat kivan kesäloman.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen kärjistyy juuri lasten kohdalla. Viime aikoina lehtien palstoilla onkin ollut kirjoituksia siitä, kuinka vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole varaa tehdä kesällä mitään. Jos ihanteena on kuukauden rantaloma kaukomailla, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, mutta onko sellaiselle tarvettakaan. Jos voi käydä uimassa läheisellä rannalla, keinua puistossa ja syödä jäätelöä, voi kesä olla ihan hyvä ja onnistunut. Ei siihen ihmeitä tarvita. Niin, ja sadesäällä voi katsella vaikkapa kirjastosta lainattuja dvd-elokuvia. Vaikka lapset ja nuoret kaipaavat virikkeitä, tekemistä ei tarvitse olla koko ajan. Joskus juuri aikatauluton ja leppoisa joutenolo onkin sitä parasta aikaa kiireisen koulu- ja harrastusjakson vastapainoksi.

(Tekstini on julkaistu kolumnina Salon Seudun Sanomissa 14.7.2016.)