Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Aukeavatko ovet myös vammaisille?

Tänään vietetään jälleen kansainvälistä vammaisten päivää. Tällä kertaa teemana on:” Riko rajoja, avaa ovia”. Arvioiden mukaan maailmassa elää yli miljardi vammaista ihmistä, mikä on noin 15 prosenttia koko maailman väestöstä. Me vammaiset olemme siis oikeastaan suuri vähemmistö – ja valitettavasti yhä edelleen yksi syrjityimmistä ja syrjäytetyimmistä sellaisista.
Vaikka YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista hyväksyttiin jo joulukuussa 2006, ja kyseinen sopimus astui voimaan 3.5.2008 yli kahdenkymmenen maan ratifioitua sen (Suomi ei ole vieläkään sitä tehnyt), vammaisten henkilöiden elämää rajoittavat ja vaikeuttavat yhä monenlaiset esteet. Korkeita kynnyksiä, jyrkkiä portaita, kapeita ovia ja ahtaita vessoja löytyy edelleen liian paljon. Ja, mikä pahinta tällaiset näkyvät syrjivät rakenteet ovat usein osoitus siitä, että yhteiskunnan asenneilmapiiri on vammaisvastainen, tai vähintäänkin välinpitämätön. Paljon on siis vielä tehtävää ennen kuin tasapuolinen kohtelu on taattu kaikilla…

Jokaisella lapsella on oikeus osallistua – vai onko?

Tänään vietetään jälleen lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna kansallisena teemana ovat vammaisten lasten ja nuorten oikeudet sloganilla: Mukana. Jokainen lapsi. Esteetön vapaa-aika kaikille! Mukana –kampanjan tarkoituksena on parantaa vammaisten lasten mahdollisuuksia osallistua harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan. Teema on tärkeä, sillä jokainen lapsi haluaa harrastaa jotakin ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Oikeus vapaa-aikaan onkin yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyistä jokaiselle lapselle kuuluvista ihmisoikeuksista. Myös vammaisten ihmisoikeussopimuksessa eli YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa mainitaan erikseen vammaisten lasten oikeus osallistua yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa leikki-, virkistys-, vapaa-ajan ja urheilutoimintaan. Suomi on toistaiseksi vain allekirjoittanut ko. sopimuksen, joten sen ratifiointi antaa edelleen odottaa itseään. Sillä välin onkin hyvä hetki tehdä yhteistyötä hyvän asian puolesta. 
Mielekäs …

Sankareita vai surkimuksia?

Viime aikoina vammaisuus on ollut näkyvänä teemana monissa televisio-ohjelmissa. Hyvä niin, sillä olen sitä mieltä, että vammaisuus saa todellakin näkyä ja kuulua eri medioissa. Hyvää näissä tuoreissa ohjelmissa on ollut ennen kaikkea se, että jonkin vamman omaavat ihmiset ovat esiintyneet niissä aidosti omana itsenään, oli kyseessä sitten epävakaan persoonallisuuden omaava itseään etsivä nuori liikuntavammainen nainen, freestylehiihto-onnettomuudessa vakavasti loukkaantunut mies tai joukko eri vammojen vuoksi työhön kelpaamattomiksi leimattuja, mutta työkykyisiä ja työhaluisia ihmisiä.

Tässä viittaan siis seuraaviin ohjelmiin: Dokumenttiprojekti: Tiikeriä etsimässä, jonka ensiesitys oli 4.11., Sarasvuo: vieraana Pekka Hyysalo 8.11. ja MOT: Kelvottomat vammaiset 11.11. Näille ohjelmille yhteistä oli sekin, että ne saivat katsojissa aikaan voimakkaita tunteita. Ja ainakin kaksi ensin mainittua ohjelmaa synnytti vilkasta keskustelua myös sosiaalisessa mediassa – eikä mikään ihme.
Tiike…

Uskallatko olla oma itsesi?

Aina silloin tällöin ihmisten kuulee sanovan, että he ovat juuri sellaisia kuin ovat – tai ainakin yrittävät olla. Hyvä tavoite ihan jokaiselle meistä. Miten voimme säilyttää aitouden ja olla esittämättä jotakin muuta kuin oikeasti olemme? Kaikki lähtee oikeastaan itsensä hyväksymisestä, vikoineen päivineen. Kyse on siis hyvästä itsetunnosta, joka näkyy muun muassa itsensä arvostamisena. Itsetunto on yksi persoonallisuuden keskeisimmistä ominaisuuksista, mutta arvoamme ihmisenä tai onnistuneisuuttamme elämässä ei tule mitata sen perusteella. Itsetunto kun on aina vain yksi ominaisuus monien muiden piirteiden joukossa. Vaikka hyvä itsetunto helpottaakin elämää, heikko itsetunto ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista elämässä. Se ei ole luuserin merkki. Heikonkin itsetunnon kanssa voi opetella pärjäämään, ja sitä on mahdollista myös vahvistaa.
Hyvä itsetunto merkitsee positiivista realismia omiin mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin liittyen. Hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö ei …

Kuka onkaan vammaisin?

Taidanpa laittaa lusikkani jo toistamiseen tähän edelleen kuumana kiehuvaan nimby -soppaan. Siis tällä kertaa espoolaiselle hienolle ja ah, niin idylliselle asuinalueelle ei haluta kehitysvammaisia nuoria ihmisiä ”pilaamaan” maisemaa. Vammaisiin henkilöihin kohdistettu suvaitsemattomuus verhotaan nyt muun muassa liito-oravan pukuun. Mutta, missä mahtoivat nuo otukset piileskellä silloin, kun alueella jo olevia taloja rakennettiin, kysynpähän vain?  Niin, ja millä perusteella omilla mersuilla huristeleminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin invatakseilla kulkeminen?

Ymmärrän toki jollakin tasolla sen, että erilaisuus ja etenkin vammaisuus saattaa pelottaa. Siitä kun monet ns. näennäisesti terveet eivät edelleenkään tiedä riittävästi. Silloin ennakkoluulot saavat rauhassa rehottaa ja stereotypiat säilyvät ja pahimmassa tapauksessa siirtyvät seuraavalle sukupolvellekin. Sanotaan, että lapset opettavat vanhempiaan. Toivoa siis sopii, että aikuiset ottaisivat erilaisuuden kohtaamisessa mal…