Herään jälleen aamuisin
niin kovin, kovin aikaisin.
Kuinka hienoa onkaan kääntää kasvonsa kohti aurinkoa
– ja kuunnella mustarastaan kaunista laulua.
Vireystaso korkealla ilman keinotekoista valoa,
syvällä sisimmässä paljon uutta luovaa paloa.
Lempeä tuuli, kukkiva maa,
heräävässä luonnossa mieli levätä saa.
Pihan lehmuksessa vasta aavistus vihreää,
mutta peipponen jo iloisesti visertää.
On kevät tullut viimeinkin
luokseni nyt takaisin.