Valoa päin
Poikkeuksellinen postaus päättäköön blogissa pitkään vallinneen hiljaisuuden:
Herään jälleen aamuisin niin kovin, kovin aikaisin.
Kuinka hienoa onkaan kääntää kasvonsa kohti aurinkoa – ja kuunnella mustarastaan kaunista laulua.
Vireystaso korkealla ilman keinotekoista valoa, syvällä sisimmässä paljon uutta luovaa paloa.
Lempeä tuuli, kukkiva maa, heräävässä luonnossa mieli levätä saa.
Pihan lehmuksessa vasta aavistus vihreää, mutta peipponen jo iloisesti visertää.
On kevät tullut viimeinkin luokseni nyt takaisin.
Herään jälleen aamuisin niin kovin, kovin aikaisin.
Kuinka hienoa onkaan kääntää kasvonsa kohti aurinkoa – ja kuunnella mustarastaan kaunista laulua.
Vireystaso korkealla ilman keinotekoista valoa, syvällä sisimmässä paljon uutta luovaa paloa.
Lempeä tuuli, kukkiva maa, heräävässä luonnossa mieli levätä saa.
Pihan lehmuksessa vasta aavistus vihreää, mutta peipponen jo iloisesti visertää.
On kevät tullut viimeinkin luokseni nyt takaisin.