T urun Sanomat uutisoi lauantaina
27.8.2016 otsikolla ”Vammaiset
tunteja heitteillä”. Ennen kuin luin tekstiä eteenpäin, pahoin pelkäsin
tietäväni, mistä jutussa puhuttiin. Ja oikeassa olin – valitettavasti. Minulla
on lähes kymmenen vuoden asumishistoria kyseisessä Invalidiliiton ylläpitämässä
palvelutalossa. Pääsin sieltä pois jo reilut kymmenen vuotta sitten aika
hankalan ”taistelun” jälkeen. Tuntuu todella pahalta lukea tuoretta uutista
siitä, ettei talossa jo pitkään esiintyneille ongelmille ole kyetty tai haluttu
tehdä mitään. Kokemusteni perusteella näkisin, että ongelmana on ollut ennen
kaikkea se, että asukkaiden avuntarpeeseen nähden henkilökuntaa on vuoroissa
aivan liian vähän.
Tuollainen iso yksikkö ei vain toimi henkilökunnan minimimitoituksella, alimitoituksesta nyt puhumattakaan. Ja tällainen tilanne ei ole ollut kyseisessä paikassa vain harvoin ja poikkeustilanteissa vaan usein ja toistuvasti. Näin ollen pitkät ja epäinhimilliset odotusajat tulivat minullekin valitettav…
Tuollainen iso yksikkö ei vain toimi henkilökunnan minimimitoituksella, alimitoituksesta nyt puhumattakaan. Ja tällainen tilanne ei ole ollut kyseisessä paikassa vain harvoin ja poikkeustilanteissa vaan usein ja toistuvasti. Näin ollen pitkät ja epäinhimilliset odotusajat tulivat minullekin valitettav…