Järjenjuoksua

Tänään vietetään jälleen kansainvälistä tyttöjen päivää. Tyttöjen ja nuorten naisten oikeuksien turvaaminen on yksi keskeisimmistä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Symbolisella Girls Takeover -tempauksella halutaan kiinnittää huomiota paitsi tyttöjen kohtaamaan syrjintään niin myös mahdollisuuksiin.
Suomessa Planin lastenhallituksen tytöt ”valtaavat” täksi päiväksi symbolisesti johtoasemassa olevien paikat muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitossa, Opetushallituksessa, SAK:ssa ja Yleisradiossa. Pääministeri Juha Sipilä saa tänään rinnalleen neuvonantajan, 16-vuotiaan Katariina Räikkösen. Tällä tempauksella halutaan meillä Suomessa edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, jota voidaankin pitää yhtenä suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä, mutta samalla se voidaan nähdä myös keskeisenä myönteistä globaalia kehitystä edistävänä tekijänä.
Maailmalla on yhä aivan liian paljon tyttöjä, joilla ei ole pääsyä kouluun. YK:n laskelmien mukaan heitä on jopa 62 miljoonaa…

Yksi maailman miljardeista ihmisistä.
Yksi homo sapiens -suvun jäsenistä.
Yksi seitsemästätoista miljoonasta
CP-vammaisesta maailmassa.
Yksi tuhansista
CP-vammaisista Suomessa.
Yksi ainutkertaisista persoonista.
Yksi ja ainoa minä.
Yhtä arvokas kuin hän tai sinä?

Yhdessä tällä pallolla
me ihmisinä elämme,
vaan kuinka huonosti
tunnemmekaan me
toinen toisemme.   
Pyyhitään pois siis ennakkoluulot,
unohdetaan viimein jo pilkkahuudot!

Kohdataan vihdoinkin aidosti
kokonaisina ihmisinä,
eikä vain vammaisuuden
tai vammattomuuden
yksinkertaistettuina ilmentyminä.
Minä, sinä ja hän.
Me, te ja he.


Hyvää maailman CP-päivää,
vailla huolen, murheen häivää!

Nyt, 2.–8.10.2017, vietetään jälleen puhevammaisten viikkoa. Viikon tarkoituksena on herätellä pohtimaan, miten sanoisit, jos et voisi puhua. Suomessa tällainen tilanne on todellisuutta 65 000 eri syistä puhevammaisella henkilöllä. Heille itsensä ilmaiseminen puheella on todella vaikeaa tai mahdotonta. Osalla heistä on myös vaikeuksia puheen ymmärtämisessä. Ilman tarvittavaa tukea tällaiset ihmiset ovat suuressa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnastamme. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen meistä pyrkii ottamaan huomioon puhevammaisten henkilöiden kommunikointitavan ja mukauttamaan omaa viestintäänsä sen mukaan. Onneksi puhe ei ole ainoa tapa ilmaista ajatuksiaan, koska se ei kaikilta onnistu. Kommunikointi onnistuu ilmeiden ja eleiden avulla, osa hyötyy viittomista ja osa käyttää erilaisia kommunikoinnin apuvälineitä, kuten aakkostauluja, kommunikointikansioita tai puhesyntetisaattoreita, jotka muuttavat kirjoitetun tekstin puheeksi. Tänä päivänä myös esimerkiksi älypuhelimet ja t…

Kuten olen blogissani aiemminkin maininnut, Suomi ratifioi kesäkuussa 2016 vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Sopimus korostaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikessa päätöksenteossa. Tämän perusteella myös vamman omaavilla kansalaisilla tulisi olla oikeus valita asuinpaikkansa, eikä heitä näin ollen saisi velvoittaa käyttämään tiettyjä asumisjärjestelyjä. Näin kuitenkin tapahtuu Suomessa edelleen valitettavan usein.
Siksi tarvitaan kansalaisaloite, jonka tavoitteena on vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen. Aloitteen keskeisenä sisältönä on, että julkisia hankintoja koskevan lain 9 §:ään lisätään 16. kohdaksi soveltamisalueeseen seuraavanlainen rajaus: ”Tätä lakia ei sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.” Ei myytävänä!…

Laitanpa minäkin haarukkani maukkaaseen läskisoosiin… Tai siis, osallistun vilkkaasti käytävään lihavuuskeskusteluun. Me suomalaiset olemme edelleen Pohjoismaiden lihavin kansa. A-teeman eilisessä Lihava Suomi -lähetyksessä esitetyt tilastot olivat hätkähdyttäviä: naisista 46 prosenttia ja miehistä peräti 65 prosenttia on vähintään ylipainoisia. Ihmisellä on sata lihavuuteen altistavaa geeniä. Minulla ne ovat erilaiset kuin sinulla tai naapurin Maijalla. Perinnöllisistä syistä meillä ihmisillä on siis myös erilaiset valmiudet ja mahdollisuudet hallita painoamme. Emme ole siinäkään suhteessa toistemme kanssa samalla viivalla. Jos kyse olisikin vain itseään niskasta kiinni ottamisesta, kuten monet tuntuvat edelleen ajattelevan, lihavia ihmisiä tuskin olisi läheskään niin paljon kuin tänä päivänä.
Jatkuva painoon puuttuminen ja vaa´alle pakottaminen voivat vain kiihdyttää syömishäiriöiden kehittymistä. Erityisen vaarallista tällainen toiminta on lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin yksilö…

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.
Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.
Kuolee hitaasti hän,
joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.
Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.



Näin hienosti Pablo Neruda kirjoittaa elämästä runossaan Hidas kuolema. Helpommin sanottu kuin tehty, sanon minä. Vai onkoh…

Vaikka ei usein meikatulta naamani näytä,
enkä koskaan korkeakorkoisia kenkiä käytä,
olen silti nainen ihan hyvänlainen.
Vaikka ei kehoni mallin mittoja täytäkään
se ei haittaa minua pätkääkään.
Olenhan nainen aivan omanlainen;
lyhyenlainen pullurainen.
Eipä ole toista naista ihan samanlaista.
Kas, siinäpä oivallus olennainen:
Olen nainen ainutkertainen,
niin kuin meistä jokainen.
Siis otetaan ilo irti päivästä tästä
ja nautitaan naisen elämästä.

Näin uuden vuoden ensimetreillä on monilla tapana tehdä lupauksia. Kokemuksesta tiedän, että nämä lupaukset eivät kuitenkaan useinkaan pidä, joten siksi niitä ei kannattaisi tehdä lainkaan. Voin sen sijaan listata muutamia asioita, joita en lupaa tehdä vuoden 2017 aikana:

En laihduta. Mutta, jos laihdun muutaman kilon ilman laihdutuskuuria, en pane ollenkaan pahakseni.
En aloita uutta kuntoiluharrastusta. Jos saan nosteltua vanhoja käsipainoja edes vähän useammin kuin juuri päättyneenä vuonna, olen tyytyväinen. Jos niin ei käy, ei sekään ole maailmanloppu, sillä aikani on todennäköisesti kulunut johonkin vielä tärkeämpään.
En lupaa myöskään olla stressaamatta mistään turhasta. Eipä sillä, etteikö tämä tavoite olisi vallan mainio. Totuus nyt vain on sellainen, että ihminen on stressaamiseen taipuvainen olento, jota ei ole siunattu lehmän hermoilla. Yritän kuitenkin olla stressaantumatta siitä, että stressi silloin tällöin tulee vierailemaan elämässäni tänäkin vuonna - syystä tai toisest…