22. elokuuta 2018

Koulurauha - jokaisen oppilaan oikeus

Tänään on jälleen julistettu  koulurauha alkaneelle lukuvuodelle. Tänä vuonna teemana on vaikuttaminen koulussa. Tarkoituksena on siis pohtia, miten jokainen kouluyhteisön jäsen voi omalta osaltaan vaikuttaa koulussa vallitsevaan ilmapiiriin. Tekojen ei tarvitse olla suuria ja mullistavia. Pienilläkin asioilla on merkitystä. Näin ollen koululaisten valitsema tämänvuotinen slogan "Sinäkin voit vaikuttaa.  - Hymykin auttaa.", onkin varsin osuva.  Samalla mietitään myös sitä, kuinka oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä. 

Ajatus koulurauhasta - siitä, että jokaisella oppilaalla olisi koulussa hyvä olla, kukaan ei jäisi yksin eikä ketään kiusattaisi - on todella tärkeä ja kaunis. Mutta samalla se on edelleen varsin kaukana todellisuudesta. Tuore kysely paljastaa nimittäin karun tosiasian tämän päivän koulumaailmasta. Pelastakaa Lapset ry:n keväällä 2018 toteuttaman Lapsen ääni -kyselyn tulokset osoittavat, että lähes 70 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista ilmoitti joutuneensa kiusatuksi koulussa. Osuus on minusta hätkähdyttävän suuri. Kiusaaminen on siis kouluissa edelleen valitettavan yleistä. Siitäkin huolimatta, että kiusaamisen vastaista työtä on tehty jo varsin pitkään. Tutkimustulosten valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että erilaisuudesta ja eriarvoisuudesta ei vieläkään puhuta kouluissa riittävästi, aiheutuvat ne sitten vaikkapa köyhyydestä, etnisestä taustasta tai vammaisuudesta. Huolestuttavaa on, että monet oppilaat kokevat, ettei kiusaamiseen puututa eikä kukaan oikeasti välitä siitä, mitä heille kuuluu. Kiinnostava kysymys onkin, miksi kiusaaminen jää kouluissa yhä usein huomaamatta. Miten ihmeessä yksikään opettaja voi sulkea siltä silmänsä? 

Koulurauha -ohjelman keskiössä on hienoja periaatteita: oppilaiden osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Toivon todella, että ilo ja into näkyy koulutyössä ympäri Suomen myös tänä lukuvuonna. Jokainen kouluyhteisön jäsen on vastuussa siitä, että kaikki oppilaat voisivat kokea olevansa tärkeitä ja hyväksyttyjä ominaisuuksistaan riippumatta. Oppimista tukeva, turvallinen ja muutenkin toimiva koulu vaatii kaikkien osapuolten aktiivisuutta ja aitoa sitoutumista ihan jokaisena koulupäivänä. Koulurauha rakennetaan yhdessä. 


3. elokuuta 2018

Esikouluun jo viisivuotiaana?

Pian on taas se hetki, kun koululaiset astuvat opintielle. Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti erityisesti oppilaiden saamasta tuesta. OAJ:n keväällä 2018 toteuttaman kyselyn tulosten mukaan lasten oikeudet tukeen ja esimerkiksi erityisopetukseen esiopetuksessa eivät aina toteudu. Näin on siitäkin huolimatta, että jokaisella lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen myös esiopetusvuoden aikana perusopetuslain nojalla. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muistuttaa, että esiopetuksesta tuli kaikkia lapsia velvoittavaa jo kolme vuotta sitten. Mutta, missä onkaan kuntien vastuu tarjota sellaista varhaiskasvatusta ja esiopetusta, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon lasten yksilöllisiä tarpeita ja tarjoaisi riittävää ja tarkoituksenmukaista tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja riittävän pitkään. Vaikka resursseja olisikin, kaikilla ei valitettavasti välttämättä ole tahtoa toteuttaa lain kirjainta siten, että lapsen etu toteutuisi aina niin hyvin kuin mahdollista.

Ongelmia näyttävät aiheuttavan muun muassa liian suuret ryhmäkoot ja tuen saamisen viivästyminen. Lasten oppimisvalmiuksissa on luonnostaan eroja. Niiden tasoittamiseksi OAJ onkin esittänyt maksuttoman esiopetuksen muuttamista kaksivuotiseksi. Tällöin lapset menisivät siis esikouluun jo viisivuotiaina. Esitystä on perusteltu muun muassa sillä, että maksuttoman esiopetuksen laajentaminen jo viisivuotiaisiin lisäisi koulutuspolkujen yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellä useampi kuin joka viides viisivuotias lapsi ei osallistu lainkaan varhaiskasvatukseen. Iso osa näistä lapsista tulee perheistä, joissa vanhemmat ovat vähemmän koulutettuja ja pienituloisia. Kaksivuotinen esiopetus olisi varmasti erityisesti tällaisten perheiden lapsille hyvä alku koulutielle. 

Tänä syksynä tuhannet viisivuotiaat pääsevät maksuttoman varhaiskasvatukseen, kun yhdeksässätoista kunnassa kokeillaan mallin toimivuutta. Mielenkiintoista on, että mukana kokeilussa ovat molemmat "kaupunkini" eli Salo ja Turku. Tavoitteena on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja lisätä samalla koulutuksellista tasa-arvoa. On selvää, että laadukas varhaiskasvatus antaa lapsille hyvät edellytykset kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Kauaskantoisena hyötynä voidaan nähdä myös syrjäytymisen ehkäiseminen, kuten opetusministeri on kokeilun tärkeyttä perustellessaan todennut.  Onkin mielenkiintoista seurata, mitä esiopetuksen laajentamisen tiimoilta tulee tapahtumaan. 

Lapsen edun ja oikeuksien tulee olla etusijalla varhaiskasvatusta ja esiopetusta kehitettäessä ja lainsäädäntöä uudistettaessa. Vaikka oppimisherkkyys lieneekin parhaimmillaan juuri viiden vuoden iässä, on kuitenkin hyvä muistaa, että lapsi on tuolloin vielä ensisijaisesti lapsi, ei esikoulun oppilas. Ei se lapsuus nykyiselläänkään ainakaan minun mielestäni liian pitkä ole. Olisi suotavaa korostaa, että oppimista voi tapahtua leikkien ja pelien kautta. Näin uusien taitojen opetteluun ja uusien asioiden oivaltamiseen liittyisi aitoa iloa. Tämä on tärkeää muun muassa oppimismotivaation säilymisen kannalta. Pakonomainen puurtaminen ei kuulu varhaislapsuuteen. 

Oppimisen iloa kaikille eskarilaisille!