Yhdenvertaista palvelua kaikille - haastetta ihan jokaiselle

Tällä viikolla 13.- 17.5.2019 on vietetty jälleen Invalidiliiton Helppo liikkua-viikkoa. Tällä kertaa teemana on "Yhdenvertaista palvelua kaikille", ja tänään torstaina on kansainvälinen esteettömyyspäivä. On siis jälleen aika kiinnittää erityistä huomiota esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Mutta, onko niissä sittenkään kysymys vain erityisryhmien tarvitsemista - ja ennen kaikkea esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvien vaatimista ratkaisuista. Ei, sillä esteettömyys on kaikkien yhteinen etu. Kukapa ei hyödy luiskista vaikkapa muuttohommissa tai hisseistä lastenvaunujen kanssa liikkeellä ollessa, puhumattakaan niistä ikäihmisistä, joiden jalka ei enää korkealle nouse. 

Palvelujen saavutettavuutta eivät rakennetut rampit, tilavat hissit ja kynnyksettömät toimitilat kuitenkaan riitä takaamaan, sillä saavutettavuudella tarkoitetaan itse asiassa usein paljon muutakin kuin pelkkää fyysisen ympäristön esteettömyyttä. Oleellinen osa todellista saavutettavuutta on itse asiassa ihmisten moninaisuuden tunnistava ja sitä kunnioittava ilmapiiri ja toimintakulttuuri. Se näkyy muun muassa asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien kykynä tai vähintäänkin haluna kohdata asiallisesti esimerkiksi eri tavoin kommunikoivia henkilöitä. Palveluiden yhdenvertaisuuteen ei siis kuulu esimerkiksi vamman omaavan asiakkaan yli tai ohi puhuminen. Tällainen varsinaisen asiakkaan ohittaminen on edelleen kuitenkin valitettavan yleistä. Ei ole nimittäin mitenkään tavatonta, että tuotteista tai palveluista kerrotaan seurassani olevalle henkilölle eikä sanoja kohdisteta suoraan minulle. Onpa monesti käynyt niinkin, että tilaus tai maksu otettaisiin mieluummin ja luonnollisemmin vastaan avustajaltani kuin minulta. Ja syynä tällaiseen tökeröön käyttäytymiseen on  - mikäpä muukaan kuin liikkumisvälineeni - pyörätuoli. No, on se raha kuitenkin aina lopulta minun kädestäni kelvannut, mutta täytyy kyllä todeta, että arvostava asiakkuuskokemus on jäänyt tällaisissa vähintäänkin kiusallisissa asiakaspalvelutilanteissa syntymättä.

Olen sitä mieltä, että meidän vammaisten pitäisi aina puuttua myös asenteellisiin esteisiin, mikäli sellaisiin palveluja käyttäessämme törmäämme, mutta aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa valittaa tai muutenkaan reagoida. Onpa joskus jopa naurattanut niin, että sopivat sanat ovat nousseet mieleen vasta tilanteen rauhoituttua. Jos mahdollista, saatan seuraavalla kerralla vain mennä toiseen paikkaan,  eli äänestän siis pyörilläni. Ikävä kyllä,  sopivia vaihtoehtoja ei aina edes ole. Kunpa jonakin päivänä saavutettavuuteen liittyvistä ongelmista ei tarvitsi enää huomauttaa ja muistutella. Silloin ymmärrettäisiin oikeasti, että palvelut kuuluvat yhdenvertaisesti ihan jokaiselle riippumatta siitä, millainen yksilön toimintakyky on. Silloin minäkin voisin kokea olevani asiakkaana yhtä tervetullut kuin omilla jaloillaan sisään kävelevätkin. Aina, kun tunnen olevani "se hankala tapaus", näin ei ole.

Matkaa sosiaaliseen esteettömyyteen, joka ilmenee ennen kaikkea syrjimättömyytenä, on siis yhä.  Sekin, että meidät pyörätuolilla liikkuvat ohjataan kulkemaan usein taka- tai sivuovista, meidät eristetään konserteissa ja teattereissa omille "piippuhyllyillemme" tai asumispalveluyksiköt rakennetaan kauas naapureista, kertoo kyllä mielestäni varsin selkeästi jostakin muusta kuin yhdenvertaisuusajattelusta. Yhdenvertaisuus kun merkitsee hyviä toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia kaikille ja kaikilla osa-alueilla - koulutuksessa, työmarkkinoilla ja kulttuurielämässä - ja ensisijaisesti yhdessä toisten kanssa. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää siis myös "me vammattomat ja ne vammaiset" -vastakkainasettelusta luopumista. Helppoa se ei suinkaan ole, mutta siihen kannattaa silti pyrkiä. Eriskuntaa kun ei onneksi ole olemassa.

Aina ei tulla ajatelleeksi sitäkään, että saavutettavuuden tulee ulottua myös tiedonsaantiin ja viestintään. Näin ollen julkisten tahojen ja palveluntuottajien velvollisuutena on tarjota tietoa eri kanavien kautta, siis esimerkiksi sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Ja sähköisissä palveluissa on huomioitava, että sisällöt ovat selkeitä, ymmärrettäviä ja luettavissa myös näkövammaisten käyttämillä apuvälineillä.  Tietoa saavutettavuusdirektiivistä löydät täältä

Meillä kaikilla on jälleen mainio mahdollisuus testata saavutettavuuden tilaa äänestyspaikoilla, kun käytämme äänioikeuttamme meneillään olevissa Europarlamenttivaaleissa 2019. Testaa sinäkin, onko sinun helppo liikkua ja kohdellaanko sinua äänestäjänä kunnioittavasti. Kuten kirjoituksestani käy ilmi, esteettömyys ja saavutettavuus muodostavat oikeastaan varsin moniosaisen ja -tasoisen kokonaisuuden, jossa jokaisen yksittäisen palasen on oltava kohdillaan, sillä tämäkään paketti ei voi olla vahvempi kuin sen heikoin osa. Vaikka saavutettavuuden saralla on saatu jo paljon aikaan, haasteita riitää tulevaisuudessakin. Toivottavasti tänä päivänä ymmärrettäisiin jo lähtökohtaisesti suunnitella kaikkien käytettävissä olevia palveluita, jolloin olisimme jälleen askeleen lähempänä ihmisten todellista yhdenvertaisuutta.

Kuva: Pixabay


Kommentit