"Virvon, varvon..." – palmusunnuntai aloittaa pääsiäisviikon

Muistatko pääsiäisviikon päivien erikoiset nimet? No, kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat varmasti kaikille tuttuja. Päiville annetut nimitykset juontavat juurensa vanhan kansan askareisiin ja pääsiäisvalmisteluihin. Niihin liittyy jonkin verran myös taikauskoa.

Perinteisesti palmusunnuntaina ovat olleet liikkeellä pienet virpojat, jotka askartelemiaan oksia heilutellen ovat lausuneet tuttua lorua: 


 "Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle."


Ja kummit, mummit ja naapurit ovat antaneet  reippaille usein noidiksi pukeutuneille virpojille palkkioksi yleensä suklaamunia tai muita makeisia. Tänä vuonna virpominenkin tapahtuu todennäköisesti etänä. 

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon tai piinaviikon, jonka aikana muistellaan Kristuksen kärsimyskertomusta. Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin saapumisen muistoksi. Hiljaisen viikon maanantaita kutsutaan malkamaanantaiksi. Silloin on perinteisesti kerätty katon rakentamisessa käytettäviä riukuja. Toinen selitys nimelle on kirkollista alkuperää, sillä maanantaina syytettiin syytöntä, kun malkaa ei nähty omassa vaan toisen silmässä.  Tikkutiistaina vuoltiin puolestaan sytykkeitä, joiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja tuovan onnea loppuvuodeksi. Kellokeskiviikkona talven navetassa viettänyt karja sai kaulaansa kellot ja päästettiin ulos.  Kiirastorstain nimitys tulee ruotsin kielen sanasta  skärtorsdag, jonka voi kääntää puhdistustorstaiksi. Nimellä voidaan viitata myös ripittäytymiseen. Kansanperinteen mukaan kiirastorstai oli hyvä päivä karkottaa paha henki eli kiira pois pihapiiristä. Ennen vanhaan pitkäperjantaina oli käytäntö, ettei kotoa saanut poistua. Samaa käytäntöä soisi ihmisten suosivan tänä vuonnakin. Voi olla, että kotona kykkiminen tuntuu tylsältä ja päivä siksi pitkältä, mutta perinteisesti pitkäperjantain nimi viittaa kuitenkin ennen kaikkea päivän surulliseen luonteeseen ja Jeesuksen kokemiin kärsimyksiin. Lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat, ja sukkasunnuntaina nuo langat sitten kudottiin vaatteiksi. 

Minulla ei ole juurikaan suunnitelmia hiljaisen viikon viettämisen suhteen. Alkuviikko kuluu normaalisti etätöitä tehden. Muuten kotoilen sukkasillani ja syön välillä suklaata. Niin ja todella toivon, ettei viikosta tule itselleni henkilökohtaista piinaviikkoa, tai itse asiassa jälleen uutta sellaista. Kunpa odottamattoman pitkäksi venynyt, uuvuttava ja välillä turhauttavakin "taisteluni" kuntoutuksen jatkumiseksi viimein päättyisi. Aihe ansaitsee kuitenkin ihan oman postauksensa, jollei peräti postausten sarjaa, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää.   







Kommentit