Tänäänkin on aihetta juhlaan


YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on tänään ollut Suomessa voimassa tasan viisi vuotta. Kyseessä on yksi laajimmin hyväksytyistä ihmisoikeussopimuksista maailmassa. Sen tarkoituksena on vahvistaa kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen myös vammaisille henkilöille, joilla on oikeus nauttia niistä täysimääräisesti ilman syrjintää. Sopimus osoittaa, että monenlaisia mukautuksia tarvitaan, jotta se on mahdollista.  Sopimus kattaa niin kansalais- ja poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset kuin sivistykselliset oikeudetkin. Kaikkien edellä mainittujen oikeuksien edistämisessä keskeisiä ovat juuri laaja-alainen vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto ja yhdenvertaisen kohtelun periaate. 

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista voidaan nähdä myös tärkeänä muutoksen välineenä, sillä sitä kautta käsitykset vammaisuudesta ja samalla myös asenteet vammaisia henkilöitä kohtaan voivat muuttua. Perinteisesti vammaiset ihmiset ovat olleet ennen kaikkea hyväntekeväisyyden ja lääketieteellisen hoidon kohteita, mutta ko. sopimuksen valossa heidän voidaan katsoa olevan ensisijaisesti oikeuksien haltijoita – ihmisiä, jotka tekevät omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja ovat yhteiskunnan aktiivisia jäseniä. Tähän sopii mainiosti seuraava ajatus: ”Nothing about us, without us!” Eli ei mitään meistä, ilman meitä! Tällainen ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa korostaa niin osallistumista, osallisuutta kuin tasa-arvoakin, eikä esteettömyyttä ja saavutettavuuttakaan laajasti ymmärrettynä pidä myöskään unohtaa. Tavoitteet ovat hienoja, mutta oikeuksien toteutuminen käytännössä ontuu edelleen pahasti. Välttämättömistä perusasioitakin joutuu usein taistelemaan jopa oikeusteitse. Maailma ei ole vielä läheskään valmis, mitä vammaisten henkilöiden oikeuksiin tulee, joten aktiivista ja moniäänistä vaikuttamistyötä tarvitaan jatkossakin. 

Tänään on hyvä päivä juhlia myös henkilökohtaista apua. Se kun mahdollistaa minulle ja lukuisille muillekin vaikeavammaisille ihmisille itsenäisen ja omannäköisen elämän. Ilman riittävää ja tarkoituksenmukaista apua se ei onnistuisi. On hienoa, että henkilökohtaisten avustajien työnantajana voin aidosti itse päättää, kuka minua milloinkin auttaa ja miten, eikä kotiini tulla ”kutsumatta”. Aina ei ole ollut niin. Nyt avustajat toimivat käsinäni ja jalkoinani tarpeen mukaan tehden asioita, joita en vammani vuoksi itse pysty tekemään sekä arkena että juhlapyhinä – vuoden jokaisena päivänä. Onneksi en kuitenkaan tarvitse apua 24/7, sillä nautin ajasta, jonka voin olla täysin yksin. Tuo aika tosin kuluu usein erilaisia työnantajavelvoitteita hoitaessa ja nukkuessa, mutta en kuitenkaan valita, sillä henkilökohtainen apu on minulle välttämätöntä, jotta voin elää mahdollisimman tavallista ja hyvää elämää runsaasta avuntarpeesta ja vamman aiheuttamista rajoitteista huolimatta.  

Voit osallistua nyt kolmatta kertaa järjestettävään Henkilökohtaisen avun paraatiin #HAP tänään 10.6.2021 klo 14 alkaen. Linkin tapahtumaan löydät täältä


Kommentit